Aatonaatto.
Ulkona pimenee jo, vaikka kello on liki kolme kun tätä kirjoittelen.
Loputkin lumet ovat oikeastaan sulaneet tänään vesisateen ansiosta, valkeaa joulua ei taideta tänävuonna nähdä.
Kylppärissä kuivuu märkiä ulkovaatteita, asusteita ja kenkiä, lapset saavat aina kumisaappaansakin märäksi, puhumattakaan hanskoista ja housuista ja kerrotaan tämä esim viidellä kun koko porukka tulee sisälle.
Viimeiset puuttuvat ruuat kävin juuri hakemassa ja V nukkuu rattaissa ulkona päiväuniaan. Rattaiden kori täynnä tavaraa, aisassa roikkuva kauppakassi ja rattaissa nukkuva lapsi ylämäkeen työnnettäessä muistui mieleen että joskus se oli ihan normisettiä. Painavat tuplat, pari lasta ja kauppatavarat, kaupassakin kassan kanssa juttelin että ihanaa kun nykyään pääsee niin helposti kaikilta kassoilta ulos rattaiden kanssa.
Yläkerrassa on tasainen puheensorina, meillä on nykyään lähes aina lapsilla kavereita kylässä, ja ihan varmasti se pari kertaa viikossa oven takana käyvä jehovantodistajamummeli luulee että meillä on tosi monta lasta. Joka kerta on X määrä lapsia pihassa tai oven avaa joku lasten kavereista :D
Kohta leivotaan pipareita ja maustekakkua, kinkku ja laatikot on valmiina.
Lasten Jouluradio pitää huolta joulumusiikista, glögi lämpiää lasten toiveesta ja kohta se joulu on täällä.